Materiaalista, työvälineistä ja -menetelmistä

Aiemmin mainitsin jo materiaalin valinnasta. Oma valintani sinkityn rautalangan tai muun vastaavan materiaalin ja hehkutetun rautalangan välillä oli selvä, aiemmassa artikkelissa mainituista syistä. Kahden millin lanka osoittautui kohtuu helposti taivutettavaksi jouselle ajettaessa ja pihdeillä vääntäessä, mutta paljan sormin se ei pieninä pituuksina hievahtanutkaan. Tähän liittyy olennaisesti oikein valittu lenkin läpimitta. Pidän itse optimaalisena langan paksuuden ja lenkin sisähalkaisijan suhteena 1:5. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kahden millin langalla kymmenen millin lenkkiä ja 1,6 millin langalla 8 millin lenkkiä. Tällöin lenkki on riittävän suuri jotta ketjupunos joustaa, mutta riittävän pieni jotta riittävä jäykkyys saavutetaan.

Ensimmäisenä työvaiheena on langan ajaminen jousipötköksi. Käytin tässä apuna ruuvipenkkiin kiinnitettyä porakonetta, joka pyöritti 10 millin tankoa. Kiinnitin langan pään poran istukkaan ja oikean käden käyttäessä poran liipasinta vasen ohjasi lankaa kierteelle. Tukeva työhansikas on välttämätön, sillä rautalankaa on vedettävä jotta se pysyy kireänä. Hyvä pötkön mitta on 10-15 cm, jolloin sen saa vielä jotenkin irtikin tangolta. Jatkoin perään toisen, kolmannen ja joskus neljännenkin pötkön kiinnittämällä rautalnkojen päät toisiinsa. Kahden millin langalla ja koneella ajaessa hukkalankaa tuli jonkin verran eli lankaa oli välillä leikattava pois. Heikkous ensimmäisessä työvaiheessa oli kierteinen tanko, sillä en onnistunut löytämään sileää tankoa. Se teetti ylimääräisen työvaiheen, jossa pyöritin toiseen suuntaan pyörivällä akkukoneella pötköt irti tangosta.

Toinen heikkous työtavassani oli sen vaatima paikka, eli en voinut kotona tehdä lenkkipötköjä. Työtä on paljon, joten mahdollisimman helppo työhön ryhtyminen on eduksi, sen sijaan että joutuisi aina erikseen lähtemään pajalle. Varsinaiset lenkit sentään pystyin tekemään kotona ja leikkasin ne pihdeillä ennen varsinaista yhteenpunomista. Pihdit eivät nekään olleet paras mahdollinen leikkaustapa, sillä leikkausjälki oli mallia ”><”. Materiaalia ei mene hukkaan, mutta lenkit irtoavat herkästi pienenkin vääntymisen jälkeen. Esittelen työkalut myöhemmin valokuvin, mutta perusmallin kärkileikkurit ja kahdet lattapihdit ovat riittäneet minulle hyvin.

Tein yllä kuvatuin menetelmin lähes 20000 lenkkiä eli hauberk 16000, huppu 3300 ja muutama kokeilu joitakin satoja lenkkejä siihen päälle. Vasta nyt, talvella 2007-2008, aloitin historian elävöittämisen, jolloin haarniskoille tuli vihdoin käyttöäkin. Kirjoitan elävöitysharrastuksesta vaikka erikseen, mutta totean että lyhensin hihat saadakseni paidan paremmin viikinkiaikaan sopivaksi. Lyhythihaisuuden jäädessä pysyväksi ratkaisuksi ja paidan vaatiessa muutoinkin laajentamista (ei lihomisen vaan gambesonin hankkimisen myötä), muutin hihojen ”valuman” sellaiseksi, että rivit jatkuivat suoraan hihoihin. Tämä rakenneratkaisu selviää paremmin kaavakuvista, joista myöhemmin. Rakenteellisesti ratkaisu oli hyvä, sillä kainalot sai täysin umpinaiseksi ilman erillisiä saumalenkkejä tai kainalosaumaan jääviä reikiä.

Näillä pärjättiin pitkään, mutta kauan on jo kutkutellut pienemmän lenkin käyttö. Tämä tuli konkreettiseksi, kun myöhäisemmän keskiajan varustuksessa ketjupaidan paino alkoi olla ongelma. Kahden millin lenkin paino on hiukan alle gramma per lenkki, jolloin 13000 lenkin paita painaa noin 12 kiloa. Pienempi, 1,6 millin lenkki painaa noin puolet siitä mitä paksummasta langasta tehty, joskin niitä tarvitaan noin puolitoista kertaa enemmän vastaavan kokoiseen varusteeseen. Painosäästöä kuitenkin syntyy noin 20-30%, mikä on merkittävää kun puhutaan yli kymmenen tai jopa yli kahdenkymmenen kilon haarniskapainoista. Työtä toki on enemmän, mutta ohuempi lanka on myös hiukan kevyempää käsitellä ja leikata niin pihdeillä kuin sahallakin.

Ohuempaa lankaa ostin jo aiemmin, mutta noin kuukausi sitten (tammikuussa 2011) aloitin viimein sen kanssa työskentelyn tosimielellä. Tämä edellytti työmenetelmien uusimista, eli nikkaroin kotona käytettävän käsiveivin, jonka voi kiinnittää pöydän reunaan. Leikkaamisen kanssa piti miettiä pidempään ja selvittelin erilaisia peltisaksiratkaisuja. Sellaisia on onnistuneestikin käytetty, mutta päädyin viimein lenkkien sahaamiseen, kun sain käyttööni kunnollisen kultasepänsahan ja laadukkaita sahanteriä. Sahaaminen on suhteellisen hidasta, mutta selkeänä etunä pidän ylivoimaisen siistiä katkaisujälkeä ja lenkkien jälkikäteen muotoilun välttämistä. Pihdeillä leikattaessa leikkuujälki on edellä mainitun tapaan huono ja peltisakset vääntävät helposti lenkkiä johonkin suuntaan, vaikka leikkuujälki suora olisikin.

Lenkkien sahaaminen vaatii kunnon välineet ja suosittelen siihen mainitsemaani kultasepänsahaa (säädettävä tai vakio 13 sentin kaarimitta) ja laadukkaiden terien hankkimista. Tietääkseni harvoja, jollei ainoa sellaisia teriä myyvä firma on SAR Machine. Suosittelen kyseistä yritystä lämpimästi, sillä sveitsiläisten terien laatu on lujaa, sahaus suhteellisen nopeaa ja palvelu firmassa hyvää. Sain puhelimitse tiedustelemani ja sähköpostilla tilaamani terät päivän toimitusajalla postissa. Hintaa oli 29€/grossi eli 144 terää, päälle 2,5€ postitus- ja käsittelykuluja. Minulle suositeltiin erään ammattilaisen toimesta 0,3 millimetrin teräpaksuutta, jossa hampaita on 19,5/cm eli noin puolen millimetrin välein.

Suunnitelmissa on tehdä nyt ketjupanssarisukat (niistä erikseen vielä), uusi huppu (ns. leukaläpällinen malli) sekä viimein uusi hauberk. Kaikki tämä vaatisi noin 40000 lenkkiä, joista 10000 jo sukkiin, joten tekemistä riittää. Siksi on olennaista, että sain kaikki työvaiheet täysin omaan hallintaani eli teen kaiken kotona. Käämintäveivi on kiinni työpöydän reunassa ja lenkit sahaan ja väännän olohuoneen sohvalla vaikkapa televisiota katsellessa. Jotta joskus tulisi valmistakin, olisi saatava päiväkohtainen keskiarvo saatava mahdollisimman suureksi. Nykyinen työtahtini on noin 50 lenkkiä päivässä ja tällä tahdilla puolipituistenkin sukkien tekeminen veisi useita kuukausia ja kaikkien projektien valmistuminen yli kaksi vuotta.

Mainokset
Kategoria(t): Ketjua, Työkalut ja menetelmät Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s