Koolla on merkitystä

Olen todennut sopivaksi ketjupanssarin lenkin kokosuhteeksi 1:5 eli 2 mm langalla lenkin sisähalkaisija olisi 10 mm ja 1,6 mm langalla 8 mm. Tiuhempi panssari onnistuu myös, esimmerkiksi 2 mm langalla 8 mm sisähalkaisijan lenkit, mutta siitä on sekä etua että haittaa. Eduksi voidaan laskea suurempi tiheys eli sitä kautta panssari parempi suoja, johon vaikuttaa myös lenkkien kestävyys eli paksummat lenkit eivät väänny auki tai katkea niin helposti kuin ohuemmat. Tiheämpi kudos vaikuttaa myös ulkonäköön, mutta eipä tuo taustakuvassa näkyvä 2/10 mm lenkkikään minusta liian harvalta näytä. Haittapuolena tiheämmässä kudoksessa on luonnollisesti paino ja myös jäykkyys, etenkin jos lenkin suuntaa tarvitsee kääntää.

Pienemmät lenkit ovat luonnollisesti kevyempiä, mutta tämä ei automaattisesti tee lopputuotteesta kevyempää, sillä pienempiä lenkkejä tarvitsee olla enemmän. Olen käyttänyt lenkkien painoja laskiessani seuraavia kaavoja, joiden antamat tulokset olen punnitsemalla vahvistanut. Punnitsemisessa ongelmana on vain riittävän tarkan vaa’an löytäminen, sillä yhden gramman tarkkuudella mittaava talousvaaka ei ole vielä riittävän tarkka. Mutta ongelmaa voidaan kiertää ja tuloksen virhemarginaalia ylipäänsä parantaa mittaamalla esim. sadan lenkin paino ja jakamalla tulos lenkkien määrällä.

Lenkin painon laskemiseksi tarvitaan tietoa langan paksuudesta, yksittäiseen lenkkiin kuluvan langan pituudesta sekä käytetyn materiaalin tiheydestä. Käytän omissa töissäni hehkutettua rautalankaa, jonka tiheys vastannee puhtaan raudan tiheyttä. Ensin on kuitenkin laskettava materiaalin tilavuus ja siihen hyödynnetään geometrian peruskaavoja:

  • Langan pituus on pii kertaa halkaisija, jossa halkaisija on mitattava langan ”keskeltä” eli sisähalkaisijan mittaan lisätään langan halkaisija. Tällöin 2/10 mm langassa lenkin halkaisija on 12 mm ja 1,6/8 mm lenkissä 9,6 mm. Pituus voidaan siis laskea l=pii*d.
  • Pyöreän langan halkaisijan ala lasketaan pii kertaa säde toiseen, jolloin säteenä käytetään puolta langan paksuudesta. Halkaisijan ala on siis A=pii*r^2.
  • Kertomalla tulokset keskenään saadaan langan materiaalin tilavuus. Yksikkönä voi käyttää millimetrejä, senttimetrejä tai metrejä, mutta niitä on käytettävä johdonmukaisesti ja muut mittayksiköt on suhteutettava käytettävään mittatarkkuuteen.
  • Mikäli lanka on alunperin kutakuinkin pyöreää, voidaan käyttää yllä olevia kaavoja, eikä ole väliä lyödäänkö lenkki myöhemmin litteäksi tai onko se katkaistu pihdeillä, joilla leikkausjälki on terävä ”><”. Materiaali vain puristuu kasaan eikä häviä minnekään.
  • Saatu tilavuus kerrotaan raudan tiheydellä, jonka wikipedia kertoo olevan 7,874 kilogrammaa litralta tai tonnia kuutiometriltä. Tai grammaa kuutiosenttimetriltä. Mikäli lasketaan muut mitat millimetreinä, on tiheys 0,007874 grammaa per kuutiomillimetri. Tällöin saadaan vastaus grammoina.

Ensimmäinen hauberkini koostui siis 16000 lenkistä. Tällöin sen laskennallinen paino oli 14920 grammaa eli nahkarukkasineen noin 15 kiloa. Laajennettu (ympärysmitta 100 sijasta 110 lenkkiä) lyhythihainen panssaripaita, jota nykyisin käytän, koostuu noin 13000 lenkistä ja painaa siten noin 12 kiloa.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt sellaiseen tulokseen, että pienempiä 1,6/8 mm lenkkejä tarvitaan noin puolitoistakertainen määrä vastaavaan varusteeseen. Tämä tarkoittaisi täysikokoisessa hauberkissa noin 24000 lenkkiä, jolloin painoa kertyisi noin 11,5 kiloa. Tämä tarkoittaa noin neljänneksen painosäästöä, mikä on merkittävää viimeistään siinä vaiheessa, kun koko varustus käsittäisi vaikkapa 40000 pienempää tai 26500 suurempaa lenkkiä ja painaisi lähes 25 kilon sijasta 19 kiloa. Kyseiseen painoeroon mahtuu sekä miekka, kypärä että kilpi.

Koolla on siis merkitystä monessa asiassa, eikä paino varmasti ole niistä vähäisin. Tiheämpi kudos on kestävämpää ja kenties tyylikkäämpää, mutta painavampaa ja huonommin taipuvaa kun taas harvempi kudos alkaa mielestäni olemaan jo liian harvaa ja heikkoa. Käsittelen seuraavassa artikkelissa erilaisia kudontatapoja ja erisuuntaisten rivien yhteenliittämistä. Panssarilenkin koko kannattaa valita huolella, sillä eri kokoisia lenkkejä on hankala liittää yhteen ja työtä joutuu joka tapauksessa tekemään paljon, joten turhaa työtä on viisasta välttää.

Kaikki kirjoittamani koskee siis niittaamattomia lenkkejä ja on muistettava, että niiden kestävyydestä tai heikkoudesta, eikä edes painosta, voi vetää johtopäätöksiä historiallisiin ketjupanssareihin liittyen. Niitattu panssarilenkki on paitsi kestävämpi, usein myös kevyempi sillä lenkit ovat kooltaan pieniä ja yleensä litteitä. Televisiossa ja internetissä näkemäni kestävyystestit ovat yleensä järjestelyiltään puutteellisia ja siksi epäluotettavia, sillä usein testataan niittaamatonta panssaria tai vain pientä palaa, jota ammutaan ehkä vääränmallisilla nuolilla ja ennen kaikkea läheltä, vain muutamasta metristä. Oikein suoritetussa testissäkin on varmasti runsaasti muuttujia, kuten lenkin koko, materiaali, niittaustyön laatu, nuoli, etäisyys jne. joten kattavia tuloksia on vaikea saada.

Mainokset
Kategoria(t): Ketjua, Työkalut ja menetelmät Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Koolla on merkitystä

  1. Knotte sanoo:

    Tuli mieleeni tekstiäsi lukiessa. Minkä kokoiset lenkit ovat autenttisia? Siinäkin lienee joku raja milloin mennään fantasian puolelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s