Visby 1361

Kiire on kaiken motivaation äiti, opin jälleen ennen pitkään odotettua matkaa Gotlantiin, jossa osallistuimme ensimmäiseen järjestettyyn tanskalaisten hyökkäystä kuvaavaan taisteluelävöitykseen. Olin kuullut Gotlannista ja Visbystä hienoja asioita jo valmiiksi ja voin lämpimästi suositella saarta matkakohteeksi aivan kaikille, ei vain historiasta ja erityisesti keskiajasta kiinnostuneille. Matkan valmistelut alkoivat jo keväällä ja kiitokset kaikille niihin osallistuneille, matkaseuralle yleisesti sekä tietysti ymmärtäväiselle kotiväelle; kaikki meni hienosti ja jopa suunnitelmien mukaan!

Paitsi tietysti varusteprojektini, joista olennaisinta eli plattaa tein vielä laivamatkoilla ja leirissäkin. Niin ikään ketjupanssarihihojen kokoaminen tapahtui vasta itse tapahtuman aikana. Kevättalvella työn alla ollut baselardimallin tikari jäi valitettavasti alkutekijöihinsä. Asuimme siis ns. sotaleirissä, joka sijaitsi heti vanhan kaupungin muurien ulkopuolella ns. Östergravanilla, muiden keskiaikaleirien sijaitessa useiden kilometrien päässä itse kaupungista. Pääsimme leiriin vasta aamuyön tunteina, mutta muutoin matka sujui räväkkää alkua (juna törmäsi rekkaan Turun satamassa laivaanpääsyä odotellessa) lukuunottamatta hyvin. Tukholman läpikin pääsimme sujuvasti modernien GPS-härvelien avittamina.

Kirjoitan matkaa varten kuumeisesti valmistellusta plattasta erikseen, joten tässä yhteydessä todettakoon että käyttökuntoon levytakin sain juuri parahiksi ennen taistelunäytöksiä. Helma tosin jäi viimeistelemättä ja vaakaremmin soljenkin kiinnitin vasta kotiin palattuani, mutta asiansa kyseinen varuste ajoi ja toimivuutensa osoitti. Viime tinkaan oikeaksi korjattu mitoitus mahdollisti lähes esteettömän liikkuvuuden ja suojavarusteominaisuuskin testattiin usealla keihäänpistolla. Ja näyttäähän se päheeltä, vaikka itse sanonkin… Laitan kuvia myöhemmin, nyt saatte uskoa sanaani. Museossa pääsin tarkastelemaan läheltä monia erilaisia, Visbyn joukkohautalöytöjen perusteella tehtyjä, plattoja joita sai jopa itse kokeilla päälleen! Kentälläkin plattat olivat vähemmän yllättäen hyvin edustettuna. Malleja oli lähes tulkoon yhtä monta kuin käyttäjääkin.

Mutta takaisin itse matkaan. Leirimme perustimme lopulta pienelle kumpareelle hevosaitausten viereen kokeiltuamme sitä ennen Gotlannin peruskallion lujuutta. Yksi teltta riitti ensimmäiseksi yöksi ja aamu valkeni kauniin historiallisen kaupungin muurien edustalla muutaman tunnin unien jälkeen. Viimeisetkin vaihtoivat periodivaatteisiin ja leiri laitettiin kuntoon nopeasti: kolme telttaa ja nuotiopaikka muodostivat kotimme tulevaksi viikoksi. Pieni maastontiedustelu antoi tuntumaa ympäristöön ja loi ensivaikutelman kaikesta hienosta mihin viikon aikana törmäsimme.

Saimme asustella aika lailla omissa oloissamme, sillä ”pakollista” ohjelmaa oli vain yksi muster (”kutsunta” tai lähinnä tarkastus) taistelijoille jossa tarkastettiin varustus, aseet ja taistelutaidot sekä kaksi taistelunäytöstä harjoituksineen. Muutama turisti löysi meidänkin leiriimme asti, joka sijaitsi kutakuinkin sotaleirin peränurkassa. Tietoa käsityönäytöksistä, luennoista, harjoituksista ja muusta oli saatavilla ilman sen suurempaa numeroa. Matkanjärjestäjämme nettituttuja kävi toivottamassa tervetulleeksi ja tekemässä konkreettista tuttavuutta.

Pääosa ryhmästämme hoiti musterin pois jo maanantaina, jolloin ilmoittauduimme päälliköille kirjureiden kirjatessa nimemme väenkirjaan. Puumerkki perään ja olimme Tanskan kuninkaan Valdemar IV Atterdagin palkoissa! Säännöt riittivät turvalliseen taisteluun aikatautisissa varusteissa, joskin saimme jo esimakua huolimattomasta keihäänkäytöstä. Nämä ”episkepit” saivatkin jatkossa osaltamme erityishuomiota, sillä kahdenkäden kirveellä ja pertuskalla keihäitä oli kätevä lyödä pois tai painaa maata vasten miekkamiehen hyökkäyksen ajaksi.

Pari epäselvyyttä harjoituksiin liittyen oli ja toinen tapahtui tiistaina. Musterin sijasta olikin täysimittaiset harjoitukset jälkimmäisen taistelun kentällä ja osallistuin niihin vain kuvaajana. Keskiviikon harjoitukset koskivat vain kenttäkomentajia, jotka suorittivat maastontiedustelun Mästerbyn taistelua varten. Toinen epäselvyys koski Visbyn taistelun harjoituksia perjantaina, sillä tieto harjoituksen laadusta (pelkkä manööveriharjoitus) ei suomalaisryhmäämme tavoittanut. Suuri osa taistelijoista ei vaivautunut paikalle lainkaan, suomalaisryhmämme ollessa ainoat täydessä haarniskassa. No, sotimaan sitä tultiin ja tulipa uuden haarniskakokonaisuuden toimivuus samalla testattua.

Mutta nyt menin asioiden edelle, sillä kaupungilla ja markkinoilla kiertelyä katkoi torstaina ensimmäinen ”pakollinen” ohjelmanumero, eli Mästerbyn taistelu joitakin kymmeniä kilometrejä Visbystä etelään. Tarkkaa kuvaa historiallisista taisteluista ei ole, mutta näytöspaikan lähellä oli tehty arkeologisia kaivauksia, joiden löytöjä esiteltiin taistelun jälkeen arkeologin opastuksella. Löytöihin kuului mm. runsaasti varsijousen vasamankärkiä, rondellitikari, panssarilevyn palasia sekä osia parista miekasta.

Itse taistelunäytös sujui jouhevasti alkaen luvatusta bussikyydistä tunnin varustautumisaikaan, jonka lomassa ehdimme ottaa muutamia valokuviakin. Hyökkääjien osalta taistelu alkoi puiden siimeksestä; ryhmämme asettautui odottamaan vesipullolaatikon viereen. Juuri ennen taisteluun lähtöä kapteenimme kertoi homman juonen ja sitten jo marssimmekin ensimmäiseen kohtaamiseen. Kapea silta oli toisesta päästään linnoitettu ja urheat gotlantilaiset talonpojat löivät meidät takaisin. Oma osastomme vaihteli etulinjan kilpimiehiä tarpeen mukaan, sillä käytössä oleva osumapistejärjestelmä mahdollisti (meidän ryhmällämme) 2-4 osumaa ennen kaatumista. Osasimme myös vetäytyä, toisin kuin puolalaiset ja tsekit, jotka vetäytymiskäskyn kajahtaessa rynnäköivät päin puuvallitusta.

Vetäydyimme pois gotlantilaisten ja erityisesti yleisön silmistä ja koitimme uudelleen leveämmän ylityksen kohdalla. Tällä kertaa gotlantilaiset lyötiin ja marssimme perässä yleisön eteen avoimelle niitylle, jonne puolustajat vielä levittäytyivät. Episkepit niittivät satoaan, mutta viimein vastustajan keihäsmiehet muistivat että heidän piti hävitä ja vetäytyivät linjasta. Gotlantilaiset ajettiin pakosalle ja poistuimme perässä metsän siimekseen. Juoma- ja hengähdystauon aikana juontajat jatkoivat esitystään ja lopuksi levittäydyimme ryhmittäin yleisön eteen. Kenraalimme Thomas kertoi elävöittäjiä olevan yhdeksästä maasta ja vei mikrofonin jokaisen ryhmän kohdalle. Lauseeni ”Finnjävlarna från Finland” sai erityisesti suomalaiset katsojat hurraamaan ja koko taistelusta jäi hyvä mieli. Ruotsalaisten hyvät järjestelyt jatkuivat ilmaisella lounaalla, jonka nautimme sattumoisin Visbyn pormestarin kanssa samassa pöydässä. Hän haastatteli meitä ja kiitteli vaivaamme ja toivotti tervetulleeksi Visbyseen. ”Niin se taisi historiallisestikin mennä”, totesi ystäväni lakonisesti, suomeksi toki. Bussikuljetus takaisin ja palautuminen ja rentoutuminen käyntiin.

Perjantaina oli ohjelmassa harjoitukset, joihin tosiaan marssimme täydessä sotisovassa. Lähinnä odottamaan, kuinkas muutenkaan. Käytimme kuitenkin tälläytymisemme hyödyksi ja räpsimme harjoituksen jälkeen valokuvia Vapaakomppanian tarpeisiin raunioitun…taistelussa romahtaneen tornin ja Dahlmanintornin hienon portin kohdalla. Siistiydyttyämme lähdimme porukalla syömään Kapitelhusgårdeniin. Hyvässä seurassa (omin) sormin syöty lammaspaisti lisukkeineen maistui mainiolta.

Vartiovuoromme osuivat kahdelle varsinaista Visbyn taistelua edeltäneelle yölle. Ensimmäisenä tuli pientä kähinääkin portilla, mutta ”Kalle” selvitti tilanteen mainiosti. Yöllä bajamajoja kaataneita nuorisohuligaaneja emme valitettavasti seuraavan yön partioden voimin saaneet kiinni. Moinen tuhotyö aiheutti järjestejille tarpeetonta vaivaa ja kulunkia ja täytyy ihmetellä nuorison älyttömyyttä ja uskallusta. Leirissä kun oli varsin kunnioitusta herättävä määrä erilaisia aseita ja niiden käyttäjiä…

Päätapahtuman aamu valkeni ja aloimme valmistautua. Kauppareissun jälkeen pynttäydyin jälleen täyteen tällinkiin ja marssimme yhdessä odotusalueelle kentän toiseen päätyyn. Seremoniat alkoivat ja yleisön buuatessa meille ”tanskalaisille” marssimme kentälle. Hevoset ja jousimiehet aloittivat pelin ja sitten oli jalkaväen vuoro levittäytyä ja edetä kontaktiin. Suomalaisryhmämme sai kapteenilta vastuulleen vasemman laidan. Hevosten (ja yleisön) puolella olevaa oikeaa laitaa vahti baneerimies villimpien itäeurooppalaisten muodostaessa osastomme keskustan.

Gotlantilaiset vetäytyvät edestämme lyhyiden yhteenottojen tahdittamana. Viimein puolustajat vetäytyivät kumpareelle meidän suoristaessa rivejämme viimeiseen rynnäkköön. Epätoivoinen vastarinta oli turhaa ja urheat talonpojat niitettiin viimeiseen mieheen. Joukkomme selvisi tästä taistelusta hengissä ja terveenä, joskin sain mojovan tällin kirveestä kypärääni. Harvinaisena poikkeuksena Vapaakomppanian sotaretkillä olimme nyt voittoisia ja saalistakin kertyi, joskin ruumiilta ryöstetyt kengät olivat ottajalleen auttamatta pienet… Taistelun lopuksi piispa piti hartauden kaupungin edustalla 1361 kaatuneiden muistoksi ja lopuksi esittäydyimme elävöittäjäryhmittäin yleisön hurratessa kaikille tasapuolisesti.

Vaikkei Visbyssä mitään Grünwaldin helteisiin verrattavaa ollut, hiki tuli silti ja nestehukkaa paikattuamme oli ensimmäisen voitto-oluen aika. Pidin haarniskaa ylläni vielä taistelun jälkeen nähdäkseni hiertäisikö mikään, mutta hyvältä tuntui. Siistiydyttyämme kävimme vielä kaupungilla kierroksella ja aloimme valmistautua illanviettoon. Varaamamme oluet jäivät tosin juomatta, kun kenraalimme kävi ilmoittamassa naapurileirissä olevan sata litraa viiniä, jolle tarvitsi tehdä jotain. Kohteliaina vieraina ja palkkamme bonuksineen ansainneina palkkasotilaina noudatimme toki käskyä!

Sunnuntaina purimme leirin ja pakkasimme kamamme, jonka jälkeen lounastimme lähistön hampurilaisbaarissa. Lounaan jälkeenkin oli vielä runsaasti aikaa kierrellä kaupungilla, joten teimme reippaan kierroksen kaupunginmuurin ympäri tutustuen mm. Visbyn linnanraunioihin. Linna rakennettiin ilmeisesti 1400-luvulla ja tanskat räjäyttivät sen vetäytyessään Gotlannista 1600-luvun puolivälissä. Harmi kyllä, sillä linna oli ollut aikanaan Pohjolan mahtavimpia. Illan tullen kokoonnuimme jälleen yhteen ja suuntasimme lauttasatamaan. Paluumatka meni laivassa nukkuessa ja aikaa tappaessa ja Turkuun päästyämme suuntasin vielä auton keulan kohti kotia. Pienen kiertoliikkeen kautta pääsin viimein kotiin, jossa minua jo odoteltiinkin. Olihan reissu, kiitos vielä kaikille! Visbyhyn pitää päästä uudestaan.

Advertisements
Kategoria(t): Reissuja, Uncategorized Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s