Panssarimyssy

Pään suojaamisen tärkeys on ollut kirjoituksissani ennenkin esillä ja pohdin sitä nyt enemmän uusimman projektini myötä. Päätä on syytä suojata monestakin syystä ja monenlaisia tekijöitä vastaan. Talvisessa säässä pää suojataan pipolla kylmää vastaan ja kesällä pää usein peitetään hatulla, lakilla tai vaikkapa huivilla aurinkon kuumotusta vastaan. Tietyissä urheilulajeissa pää suojataan mahdollisesti kohtalokkailta kolhuilta, usein tarkoitusta varten suunnitellulla kypärällä. Sodankäynnin ja haarniskoiden historiassa pään suojana on niin ikään erilaisia kypäriä, kuten aiemmassa tekstissäni mainitsin.

Yksi materiaali ei pysty kaikkeen, joten sotakäyttöön tarkoitettu kypärä on usein rakenteeltaan moniosainen, jotta se suojaisi paitsi teräviltä ja viiltäviltä aseilta, myös tylpiltä iskuilta ja muilta kolhuilta. Pronssi, rauta, teräs tai muu metalli on kovaa ja siksi sopiva suoja sota-aseita vastaan. Kova metalli on kova kuitenkin myös kalloa vasten, joten herkkää päänahkaa ja hiuksia (kypärään kiinni jäämisen, ei likaantumisen tms. takia) on syytä suojella pehmeällä rakenteella. Nykyaikaisissa kypärissä on yleensä kypärään kiinteästi liitetty, mutta säädettävä pehmustesysteemi, jolla kypärä saadaan samalla mahdollisimman hyvin istuvaksi. Keskiaikaisissa bacinet-kypärissä toppaus saatettiin ommella kiinni kypärän reunaan.

Yksinkertaisimmillaan pään voi suojata vaikkapa pellavaisella myssyllä, joka muodostuikin keskiajalla todelliseksi muoti-ilmiöksi myös muiden kuin sotilaiden parissa. Uusin projektini on siis kankainen myssy, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on suojata päätä ketjupanssarilta sekä yhdessä ketjupanssarihupun kanssa muodostaa riittävä toppaus, jotta itse kypärä istuu jämäkästi päässä. Yksinkertainen kangas ei toteuta muuta kuin peittämistarkoitusta, joten useampi kangaskerros tai pehmuste kankaiden välissä on tarpeen. Kuvamateriaalia yksinkertaisista kangasmyssyistä on runsaasti lukuisissa käsikirjoitukssa. En kuitenkaan onnistunut pikaisella hakemisella löytämään kuvaa topatusta myssystä. Myynnissä olevat myssyt on todennäköisesti tarkoitettu suojaamaan päätä tylpiltä iskuilta ja niiden ompeluratkaisut vaihtelivat pahimpien muistuttaessa lähinnä Suomessakin panssarijoukkojen käytössä ollut itäblokin ”nakkipipoa”.

Päätin siis unohtaa toppauksen ja koostaa myssy useammasta kangaskerroksesta. Materiaalina pellava oli lähes itsestäänselvä valinta. Arvelin kolmen kerroksen riittävän ja pienen kallonmittailun jälkeen päädyin yksinkertaiseen myssykaavaan. Ensimmäinen kerros vaikutti kasaan ommeltuna lupaavalta, mutta en lähtenyt tekemään toisesta kerroksesta samanlaista, sillä samoilla mitoilla se ei kuitenkaan yltäisi alimman kerroksen päälle ja viimeistään kolmas kerros olisi jo ratkasevasti eri mittainen. Leikkasin kaikki palat samaa yksinkertaista kaavaa soveltaen niin, että keskikaistaleen leveys vaihteli hiukan. Siten sauma oli eri kerroksissa eri kohdassa. Peruskaavasta kuva alla.

Panssarimyssyn kaava. Kuvassa sivukaistaleiden (2) karkea leikkaus yhtenäisillä viivoilla, leikkaa lopulliseen muotoonsa vasta ommellessa. Keskikaistale näkyy vain osittain, etuosa vasemmalla ja takaosa oikealla. Kaavassa ei ole saumavaroja ja keskikaistaleen leveys vaihtelee +/- 1 cm eri kerroksissa.

Kokemuksesta tiesin että kangas yleensä vetää ommeltaessa, joten valitsin alalaidan lähtökohdaksi ja ompelin reunan huolellisesti kiinni. Seuraavaksi tikkasin kaarevan yläreunan ja odottamani veto-ongelma ilmeni jo tässä toisessa kerroksessa ommellessani etureunaa kiinni. Kangas meni ryppyyn, mutta ratkaisin asian leikkaamalla kankaan kylmästi keskeltä halki. Päälakiosaankin piti tehdä muutama leikkaus, jotta se taipui pyöreään muotoonsa. Etukulmiin kiinnitin ompelemani kiinnitysnauhat niin, että ne osoittivat alaspäin, valmiina leuan alle sidottaviksi. Nauhat olivat noin tuuman levyistä kangasta, jonka taitoin neljään osaan (eli laidat sisälle ja vielä kaksinkerroin) ennen reunasta ompelua.

Sama ongelma oli odotettavissa kolmannella eli päällimmäisellä kerroksella. Otin jälleen alalaidan lähtökohdaksi ja ompelin reunasta sisään taitetun kankaan kiinni. Sitten lähdin ”pujottelemaan” tikkausta tuuman välein niin, että kangas pysyi jatkuvasti sopivan kireänä. Ommel lähti aina etureunasta, jonka ompelin lopulliseen muotoonsa mainitun tuuman matkalta ylöspäin, sitten tikkasin pitkän sivun pitäen huolta tuuman mitasta edelliseen. Kankaan takalaidassa jälleen tuuma ylös ja tiukkaus takaisin ja etureunassa tuuma alaspäin. Sitten sama toistui ja viimein ompelin kaarevan yläreunan päälaen sivulle.

Kolmannen eli päällimmäisen kerroksen tikkausrivit tuuman välein.

Myssy näytti jo varsin hyvältä ja päällimmäiseksi tuleva keskikaistalekin pääsi hyvin alkuun. Aloitin viimeisen kaistaleen ompelun niskasta (missä oli pieni kavennus) ja päälaelle tultaessa viimeisen 10 sentin matkalla otsaa kohti näytti siltä, että kaistaletta voisi hieman myös loppua kohden kaventaa. Väsyneenä ja kummemmin ajattelematta leikkasin molemmilta sivuilta parin sentin kaistaleen pois ja lopputuloksena minulla oli liian kapea kaistale ilman minkäänlaisia huolitteluvaroja. Seurasi hätäinen leikkaus ja tikkaus, mutta mitat eivät olleetkaan kohdallaan ja jouduin purkamaan saumaa. Uusi mittaus ja leikkaus ja suunnitelma puuttuvan palan ompelemiseksi.

Ongelmaa vaikeutti se, ettei minulla ollut enää riittävän leveää kangassuikaletta korvaamaan puuttuvaa palaa, enkä halunnut uutta suikaletta leikata vain yhden 12×12 cm palan takia. Niinpä tein sen kahdesta palasta niin, että keskelle jäi sauma. Aloitin ompelemalla paikkapalan osat yhteen ja sitten takareunan valmiin keskikaistaleen päälle, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Toinen osa näytti varsin hyvältä ja sain toisen osankin kiinni ja lopuksi ompelin keskisauman vielä tiukemmin kiinni. Tarinan opetukseksi jäi (jälleen kerran), että älä tee mitään tärkeää väsyneenä äläkä koskaan hätiköi leikkauspäätöksiä. Tämä voisi toimia valtionhallinnossakin?

Valmis huppu, jossa näkyy otsapalan korjaussaumat.

Mutta se politiikasta. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen, joskin alareuna olisi voinut olla istuvampi. Hupun käyttöön ketjupanssarihupun alla reunan istuvuudella ei kuitenkaan ole merkitystä ja saattaapa se jopa edesauttaa hengittävyyttä. Lierikypärä istuu ketjupanssarihupun ja myssyn nyt varsin tukevasti, joskin nasaalikypärääni myssy on sellaisenaan liian ohut toppauksen virkaa toimittamaan ja ainakaan nykyisen ketjuhupun kanssa se ei mahdu kypärän alle. Hankintalistalla on litteistä niitatuista lenkeistä tehty ketjupanssarihuppu, joten paksunnan myssyä tarvittaessa ompelemalla siihen vielä yhden kerroksen. Nasaalikypärän osalta odotan ohuempaa huppua ja jos ei mahdu, teen ohuemman myssyn.

Myssy on valmis, mutta hiukan huonosti päässä. Mahtuu kuitenkin hyvin ja toimii niin kuin pitääkin.

Kypärä letkeästi takaraivolla. Itse kypärän sisällä ei ole mitään pehmikkeitä, myssy ja ketjuhuppu riittävät minulle.

Ketjupanssarihuppu myötäilee päätä heti gambesonin pystykauluksen yläpuolella.

Advertisements
Kategoria(t): Coif, Kaavoja, Ketjua, Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s