Tykkitulta ja merirosvoja keskiajan Hämeessä

Hollolan keskiaikatapahtuma järjestetään parillisina vuosina ja nyt minun oli ensi kertaa mahdollista päästä mukaan vuonna 2014. Eikä tapahtumaa ihan turistina aloitettukaan, vaan minut värvättiin sotaleirin komentajaksi. Kuulostaa komealta, mutta käytännössä otin vastaan sotilaita tai näiden tukijoukkoja elävöittävien harrastajien ilmoittautumiset ja osallistuin taistelunäytösten organisointiin. Mikäs siinä, aikakausi kun oli minua erityisesti kiinnostavaa 1300-luvun loppupuolta ja leiriin oli tulossa paitsi suomalaisia ystäviä ja tuttuja, myös ulkomaalaisia Ruotsista ja Latviasta.

Sotaleiri nousi Hollolan keskiaikaisen kirkon lähellä sijaitsevalle pellolle ja muodosti yhden tapahtuman neljästä alueesta. Toinen oli ns. yleisempi keskiaikaleiri vapaammalla periodilla, kolmas turnajaiskenttä ja neljäs markkina-alue. Järjestelyt toimivat kivasti ja ympäristö oli erittäin tunnelmallinen. Kesähelteellä rannan läheisyys oli ehdoton bonus ja uimassa tuli käytyä useasti joka päivä. Rannassa majoittui vielä lisää keskiaikaväkeä, nimittäin taistelunäytöksiin osallistuvan Sotka-laivan miehistöä. Sotka perustuu Vironlahdelta löytyneeseen ns. Lapurin hylkyyn, jonka perusteella on tehty useitakin ennallistuksia. Ilmainen mainos: googlatkaa vaikkapa Sotkaa operoiva yhdistys ”Viikinkiajan laiva” ja tutustukaa!

Tämän artikkelin ei ole tarkoitus olla varsinainen matkakertomus, mutta matkaosuudesta mainittakoon hiukan epäonnistunut pakkauslogiikkani. Päätin jättää keskiaikaleirissä naamiointia vaativan suuren rinkkani kotiin ja pakata tavaraa pajukoriin (jota on erittäin huono kantaa) ja helposti piilotettavaan pikkureppuun, joka kulki rinnalla. Vaatteet ja haarniskan jaoin kahteen kestokassiin, joilla kumpaisellakin oli painoa varmaan parikymmentä kiloa. Ei enää noin; haarniska kulkee jatkossa joko rinkassa tai päällä. Jollei sitten joku vedettävä matka-arkku osoittaudu toimivaksi ratkaisuksi, etenkin junalla tai bussilla kulkiessa. Autolla matkatessa suosittelisin tavaroiden pakkaamista esim. haarasäkkeihin ja erilaisiin nyssäköihin, myös kantaessa hankalat kestokassit toimivat autossa ja peräkärryssä. Tavaroiden hajauttaminen saattaa hankaloittaa lastaamista ja purkamista, mutta pienen käärön tai pussin saa aina paremmin mahtumaan kuin esim. suuren, kulmikkaan ja usein osin tyhjää täynnä olevan arkun.

Se logistiikasta. Kuten sanottu, leirissä asiat toimivat hyvin. Sotaleiri rakentui nopeasti eri ryhmien saapuessa itseni saapuessa jo osin rakennettuun leiriin. Majoituimme portin pieleen ystäväni VK:n geteld-malliseen telttaan ”kersanteikseni” valitsemieni Vapaakomppanian miesten kanssa. Näin muodollisempaankin hierarkiaan tottuneelle kansainväliselle joukolle oli alkubriiffissä helppo selvittää ketä nykiä hihasta, jollei minua satu näkymään. Isompia katastrofeja ei leirin aikana ilmennyt, mistä menee kiitos varsinaiselle järjestäjätaholle eli Hollolan keskiaikaseuralle sekä asumisjärjestelyitä koordinoineelle M:lle. Säännöllinen vartiopalvelus portilla ei kerännyt juuri kannatusta, mutta erityiskiitos VK:lle aktiivisesta haarniska päällä hengailemisesta!

Erityisen hienoa Hollolan tapahtumassa oli sen kansainvälisyys. Mukana oli harrastajia ainakin Suomesta, Ruotsista ja Latviasta. Eri ryhmien välinen koordinointi sujui kaikenkaikkiaan hyvin, mutta vaati kyllä töitä. Uudet tuttavuudet esittivät varustuksensa sopivuuden aikakauteen etukäteen sähköpostitse tekstein ja kuvin ja taistelun sääntöjä selvitin ensimmäisen illan kokoontumisessa. Loukkaantumisia ei minun tietooni tullut, mutta taistelunäytöksessä kyllä ilmeni erilaiset taistelukulttuurit. Se osoittaa keskustelun tarpeen jatkossakin, mutta ulkomaalaisten kanssa on hienoa leikkiä!

Näytöstoiminta käsitti käsityötyöpajoja, latvialaisten tanssiesityksiä, sotilaiden vapaata harjoittelua ja tekniikkanäytöksiä sekä kaksi suurempaa taistelunäytöstä rannassa. Suunnittelimme näytösten kulun myös Warusseppiä edustavan ystäväni H:n kanssa yhteistyössä Sotka-laivan ja Tykkisisarkunnan edustajien kanssa. Vaikka itse sanonkin, ihan joka vuosi ei näe haarniskoidun joukon maihinnousua tykkitulessa ja rannalla käytyä taistelua. Kun mahdollisuus moiseen spektaakkeliin oli, emme malttaneet sitä olla käyttämättä. Yleisöä oli kumpanakin päivänä runsaasti ja alue oli varsin ahdas, mutta saimme sovitettua taistelun eri elementit: kaksi taistelujoukkoa, tykin ja laivan jousimiehineen, niin että ampumalinjat olivat turvallisia.

Näytös alkoi leiriin annetulla hälytyksellä. Huutelin hälytystä ja miehiä kasaan ja kansaa pysymään poissa tieltä kun hyökkääjiä lähdetään ottamaan vastaan. Marssimme rantaan väkijoukko perässämme ja rantaan oli jo valmiiksikin kertynyt ihmisiä. Rannassa komensin joukon riviin näyttääksemme voimaamme tulijoille ja sanailimme joukomme varsinaisena päällikkönä toimivan rälssimies Marcuksen kanssa. Tulijoiden päällikkö tiedettiin merirosvoutta harjoittavaksi, vanhaa kuningasta kannattavaksi maansa menettäneeksi rälssimieheksi, jollaisia ei näillä rannoilla hyvällä katsottu.

Tykki sai Marcus-herralta tuliluvan. Äyskäisin käskyn ja tykki pamahti. Ohi meni niin että molskahti! Laivan lähestyessä tykki ehti ampua muutaman kerran Marcus-herran sadatellessa huteja. Saksanmaalta palkkaamani tykkimiehistön hinnalla olisi kuulemma saanut ainakin parikymmentä jousimiestä! Tulijat huutelivat kuitenkin tulevansa rauhan aikeissa neuvottelemaan ja vaikka osapuolten kannat nykyisen kuninkaan valtaoikeudesta ja tulijoiden merirosvoudesta tehtiin selväksi, päästettiin heidät maihin jatkamaan neuvotteluja. Olivathan Itämaankin herrat sentään sivistyneitä ihmisiä!

Neuvottelu taisi kuitenkin olla vain juoni, jolla tulija sai miehensä maihin. Sillä enempiä neuvottelematta maihin kahlanneet miehet komennettiin taistelulinjaan ja laivasta ammuttiin jousilla. Olimme toki valmiina moiseen petturuuteen ja komensin joukkomme eteenpäin. Epätasaisella ja hiukan viettävällä hiekkarannalla käyty taistelu hajosi pian kaksin ja kolmin käytäviksi kahinoiksi, joissa hyökkääjät kukistettiin yksi toisensa jälkeen. Osa ehti antautua vangeiksi ja vangiksi jäi myös tulijoiden päällikkö, maansa menettänyt väärän kuninkaan kannattaja ja merirosvouteen sortunut entinen rälssimies.

Yleisö taisi näkemästään pitää, päätellen raikuvista aplodeista. Tapahtumasta on myös mm. tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=taZxJHMxf38. Taistelunäytös uusittiin sunnuntaina. Ohjelmaa koko viikonlopun kestäneessä tapahtumassa riitti toki muutoinkin. Rohan-tallien turnajaisesitys ja Warusseppien taistelunäytökset tarjosivat yleisölle elämyksiä niin päivällä kuin illallakin. Tämä ei tosiaan ole varsinaisti matkakertomus tai kokonaisvaltainen tapahtumakuvaus, vaan lähinnä haluan tuoda esille uusia juttuja joita Suomen keskiaikaelävöitysharrastus on voinut yleisölle ja harrastajille itselleen tarjota. Kiitos kaikille mukana olleille!

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s